Mobiilia muotoilua

 Millainen hybridi saadaan aikaan yhdistämällä matkalaukku, auto, puhelin ja radio? Eräs vastaus on Televa 703, joka oli yksi 1970-luvulla kehitetyistä autoradiopuhelimista. Muita autoradiopuhelimia valmisti Suomessa esimerkiksi Salora. Nämä esimatkapuhelimet toimivat ARP-verkossa, joka oli ensimmäinen kaupallinen ja julkinen matkapuhelinverkko Suomessa. Sitä ylläpiti Posti- ja lennätinlaitos (nyk. TeliaSonera). Vaikka ulkoisesti nämä hybridit eivät muistuta nykyajan matka- tai älypuhelimia, ovat ne silti osa niiden historiaa.

Monesti ensimmäiset NMT- ja GSM-puhelimet saavat huomattavan painoarvon matkapuhelimien historiassa, kun puolestaan autoradiopuhelimet jäävät kuriositeeteiksi ilman kosketusta nykypäivään. Autoradiopuhelimet aiheuttavat keveisiin ja pieniin mobiililaitteisiin tottuneessa käyttäjässä lähinnä huvittuneisuutta kookkaalla koollaan, massiivisella painollaan tai kömpelöllä tekniikallaan. Autoradiopuhelimien muotoilu kertoo kuitenkin pidemmästä kannettavuuden historiasta, jonka välivaiheita nykyisetkin mobiililaitteet ovat.    

Autoistumisella oli merkittävä rooli matkapuhelimien yleistymisessä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa poliisit ja sotilaat kaipasivat uudentyyppistä langatonta viestintäjärjestelmää. Kaupallinen matkapuhelinpalvelu käynnistyi St. Louisissa heinäkuussa 1946. Tekniikan maailma kertoi ensimmäisten joukossa uudesta ihmeestä. Suomessa (auto)radiopuhelimen yleistymisessä oli osansa myös junaonnettomuudella, jossa kaksi pikajunaa törmäsi, kun toisiaan lähestyvien junien kuljettajiin ei saatu millään yhteyttä. Onnettomuuden jälkeen kaikkiin juniin päätettiin rakentaa radioyhteys. Tarpeen lisäksi siis onnettomuus ohjaili kannettavien puhelimien kehitystä.

Autoradiopuhelimen muoto kielii, miten konkreettisesti autoradiopuhelinta on ajateltu aikansa teknologian läpi. Sen luuri on kuin juuri ruuvattu seinästä irti, kannettu autoon ja asennettu auton keskikonsoliin. Kun luurin kannattimen ruuvi uppoutui kojelautaan, tarttui puhelimeen aivan uusia autosta peräisin olevia symbolisia merkityksiä. Näitä olivat vapaus, liikkuvuus, vauraus ja yksilöllisyys, jotka olivat myös yhteiskunnassa vallitsevia ihanteita. Autolla yksityinen kansalainen saattoi lähteä milloin tahansa minne tahansa. Sitä markkinoitiin tekniikkana, joka vapautti ihmisen ajan ja paikan kahleista, mikä on keskeinen teema matkapuhelimien lisäksi koko viestintäteknologian historiassa.

Luurin muoto kertoo kodinteknologioiden mobilisoitumisesta.  Minne tahansa moderni ihminen autollaan matkustikaan, hänen ei oikeastaan koskaan tarvinnut lähteä pois kotoaan. Autossa pystyi esimerkiksi seurustelemaan, tupakoimaan, kuuntelemaan musiikkia tai asiaohjelmia, syödä, lukea tai vaikka nukahtaa. Toisin sanoen kodista tutut toiminnot ja teknologiat, kuten radio tai sanomalehti, siirtyivät ulos kodista. Auto olikin turvallinen ja hallittu siirtymä kodin piiristä, sillä siinä oli monia kodinomaisia piirteitä. Auto oli olohuoneen jatko, jolla pystyttiin viemään privaatti tila – ja tässä tapauksessa privaatti kommunikointi – keskelle julkista säilyttämällä kuitenkin oma yksityisyys.

Kodinteknologiat olivat loikanneet ulos kodista jo autoja aikaisemminkin. Esimerkiksi vuonna 1929 matkagramofonit loivat uudenlaista kaupunkikulttuuria, kun musiikki alkoi täyttää kaupungin uudenlaisilla äänillä. Kuten myöhemmin autoradiopuhelimet, matkagramofonit symboloivat modernia kaupunkilaista elämää verrattuna maaseudun paikalliseen ja pysyvään elämään.

Aikana, jolloin puhelimet siirtyivät autojen kyytiin, oli niistä jo tullut arkisia välineitä kotona, joihin ne olivat puolestaan tulleet työ- ja liike-elämän kautta. Autoon siirtyessä puhelimet ottivat eräällä tavalla askeleen taaksepäin, sillä niistä tuli jälleen ammattitarkoitukseen markkinoituja erikoistyövälineitä. Kannettavat puhelimet olivat siis aluksi enemmänkin toimistojen kuin kodin jatkoja. Tämän retoriikan kaava toistui myös muualla teknologiassa. Esimerkiksi varhaisten päätemikrojen käyttäjät olivat aikaansa seuraavia seikkailunhaluisia miehiä, joiden ”salainen ase” oli mukana kulkeva henkilökohtainen toimisto. 1960- ja 1970-luvuilta alkaneissa mainoskuvissa he tavallisesti taittoivat matkansa helikopterilla tai lentokoneella. Ilmatilan sijaan autoradiopuhelimilla valloitettiin maantiet, joiden tuleviksi valtiaiksi povattiin johtajia, kauppaedustajia ja muita ”meneviä miehiä”.

Myös muualla elektroniikassa toteutui kannettavuuden teema komponenttien ja laitteiden pienentyessä.  Uusia mukana kuljetettavia laitteita olivat esimerkiksi taskulaskimet, matkatelevisiot ja erilaiset elektroniset lelut.  Matkaradiot ja etenkin matkatelevisiot olivat voimakkaimmin uudenlaisen ajankäytön, liikkuvuuden sekä nautinnollisuuden laajalle leviäviä symboleja. Matkaradiot – ja vähän myöhemmin autoradiot – esiteltiin mainoksissa uusina teknologisina toiminnan vapauttajina. Radio ei ollut pelkkä matkaradio vaan ”jokapaikan radio”, jota voitiin käyttää vuoden ympäri erilaisissa tiloissa ja tilanteissa. Transistoritekniikka nähtiin tämän kehityksen lähettiläänä.

Autoradiopuhelimien kolmantena elementtinä luurin ja radion lisäksi saattoi olla jonkinlainen kantolaukku. Esimerkiksi Televa 703 oli pakattu matkalaukkuun, jotta sitä pystyi siirtelemään helposti. Tämä elementti löytyi myöhemmin NMT-puhelimista kantokahvana tai -hihnana. Samanlaisia muotoilullisia ratkaisuja oli tehty myös muualla viestintäteknologiassa. Esimerkiksi matkagramofonien myydyin muoto oli niin sanottu matkalaukkugramofoni, jonka tekniikka piiloutui laukun sisälle. Myös varhaiset kannettavat tietokoneet vuorattiin matkalaukkuihin. Muotoiluratkaisu ei ollut sattumanvarainen, vaan se noudatti aikansa kaupallishallinnollisen työnkuvan muotivirtauksia.

Matkalaukku onkin tarkoittanut uusia liikkuvan tietototyön ihanteita ja vapaus eroa esimerkiksi tehdastyön tai maataloustyön paikallisuudesta ja sitovuudesta. Matkalaukku tekeekin käyttäjästään turistin, joka irrottautuu ja vapauttaa itsensä arjen kahlitsevista siteistä, tai pyhiinvaeltajan, jolle itse matkaaminen on vähintäänkin yhtä tärkeä kuin pyhä matkakohde. Autoradiopuhelinmiehen matkatessa vapauden vankkureillaan on hän vaihtanut uskonnon tilalle työn, jolle voi omistautua. Liikkumisen vapaus on kahlinnut hänet työhönsä missä tahansa ja milloin vain.

Nykyisyydestä käsin autoradiopuhelin siis saattaa vaikuttaa huvittavalta kokonaisuudelta. Kun analysoidaan kuitenkin sen osia tarkemmin ja annetaan niille historiallinen konteksti käy kokonaisuus ymmärrettäväksi. Nahkaisen kotelon alta paljastuu pidempi kannettavuuden historia, jonka ohimeneviä tekniikoita edustavat uudet mobiililaitteet ja niiden ominaisuudet.

Hybridi kertoo myös, miten uuden teknologian syntyminen on vanhojen elementtien yhdistelemistä. Vaikka matkalaukun alta löytyvät tekniset yksityiskohdat muuttuvat, saattaa teknistäkin kehitystä ohjata hyvin vanhat ajatukset. Eri elementtien yhdistyminen kertoo myös siitä, että teknologinen kehitys tekee harvoin loikkauksia eteenpäin, vaan uutuudet muodostuvat sekä menneisyyden että nykyisyyden käytettävissä olevasta tekniikasta ja yhteiskunnallisesta ja kulttuurisesta kontekstista. Muotoilua tutkimalla päästään yli myös kaskumaisten historiaesitysten, jotka kummastelevat laitteen fyysistä kokoa ja painavuutta tai sen hankalaa käytettävyyttä.

————————————————————————–

Kirjallisuus

Kalanti, Timo: Auto romanttisen minuuden kotina. Teoksessa Viettelyksen vaunu. Autoilukulttuurin muutos Suomessa. toim. Kalle Toiskallio. Gummerus, Jyväskylä 2001.

Männistö-Funk, Tiina: Säveltulva kaupungissa. Gramofonimusiikki uudenlaisena kaupungin äänenä ja makukysymyksenä Helsingissä 1929. http://www.ennenjanyt.net/?p=272

Saarikoski, Petri: Toimisto matkalaukussa. Kannettava tietokone vapauden ja liikkuvuuden symbolina. Tekniikan waiheita 2/2007. http://www.ths.fi/Saarikoski_TW207.pdf s. 21-36.

Salmi, Hannu: Atoomipommilla kuuhun. Tekniikan mentaalihistoriaa. Edita, Helsinki, 1996.

Suominen, Jaakko: Koneen kokemus. Tietoteknistyvä kulttuuri modernisoituvassa Suomessa 1920-luvulta 1970-luvulle. Vastapaino, Tampere, 2003.

Turpeinen, Oiva: Yhdistämme. 200 vuotta historiaa – haasteena tulevaisuus. Lennätinlaitoksesta Telecom Finland Oy:ksi. Osa 1. Edita, Helsinki, 1996.

Creative Commons -lisenssi
Tämän teos teoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimeä 3.0 Muokkaamaton -lisenssi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: